Inter Press Service News Agency
24. tammikuuta 2018 /  07:51 GMT    
LisähakuTilaukset

KOLUMNI
Uusi paavi ei lupaa Afrikalle mitään uutta
Neville Gabriel*(c)

Pretoria, 25.04.05 (IPS) - Lupaako Joseph Ratzingerin valinta uudeksi paaviksi muutosta Afrikalle?

Vastaaminen on hyvä aloittaa hänen edeltäjänsä saavutuksista. Vaikka Johannes Paavali II kiersi paljon maailmaa ja kantoi siitä huolta, hän oli silti läpikotaisin eurooppalainen paavi.

Johannes Paavali toista leimasi hänen syvä huolensa Euroopasta: maanosan piti elvyttää kristillinen kulttuuriperintönsä ja "hengittää molemmilla keuhkoillaan", lännellä ja idällä. Vaikka hän oli lähtöisin paljon sortoa kokeneesta maasta, hänen oli vaikea käsittää eteläisen pallonpuoliskon maiden kirkonmiesten "toisinajattelua".

Nykymaailman polttavimmat haasteet sijoittuvat kuitenkin enemmän pohjoisen ja etelän välille kuin itä-länsiakselille. Afrikan kannalta vaarana on se, että pohjoisen sisäinen kilpailu globaalista taloudellisesta ja poliittisesta määräysvallasta voi merkitä jälleen uutta vuosisataa, jota hallitsevat idän ja lännen riidat ja sovinnot. Afrikka ja maailman köyhimmät pysyvät unohduksissa.

Maailman köyhällä puoliskolla yli 800 miljoonaa ihmistä menee iltaisin nälkäisenä nukkumaan, 24 000 kuolee nälkään joka päivä, kuusi miljoonaa alle viisivuotiasta lasta menehtyy vuosittain aliravitsemukseen ja aids tappaa yli kaksi miljoonaa ihmistä vuodessa. Silti Afrikkaa uhkaa koko ajan putoaminen pois maailman mahtavien asialistalta.

Afrikan 600 miljoonasta asukkaasta on kristittyjä noin 400 miljoonaa, joista lähes 140 miljoonaa kuuluu katoliseen kirkkoon.

Kirkolla ei ole Afrikassa muuta vaihtoehtoa kuin osallistua aidsin ehkäisyyn ja hoitoon. Afrikassa myös kirkolla on aids. Teologisesti ilmaisten "Kristuksen ruumis" sairastaa aidsia.

Kirkko antaa tärkeää apua aidsiin sairastuneiden afrikkalaisten hoidossa. Sen kokemukset haastavat Pyhän istuimen vakavasti harkitsemaan, eikö kondomin käyttö hi-virustartunnan ehkäisijänä pitäisi hyväksyä. Olisi moraalinen tappio jatkaa hyvien ihmisten julistamista synnintekijöiksi, kun nämä haluavat vain säilyttää henkensä suurten riskien keskellä.

Afrikan haaste on kuitenkin paljon suurempi kuin oireiden hoito ja ongelman pahenemisen ehkäisy. Kirkon on pureuduttava Afrikan ongelmien ytimiin. Afrikan piispain synodi on julistanut tiukasti, että kirkon on kajottava suoraan Afrikan polttavien sosiaalisten ja taloudellisten epäoikeudenmukaisuuksien syihin.

Afrikan poliittiset johtajat on haastettava nopeisiin toimiin, jotta köyhyyden kierre saadaan poikki. Vaikka poliittisen kolonialismin katsotaan päättyneen Afrikassa, maanosan taloussuhteita muuhun maailmaan leimaavat yhä siirtomaa-ajan mallit. Uuden paavin johtaman kirkon on työskenneltävä aktiivisesti muutoksen puolesta.

Afrikan kirkolliset johtajat eivät - muutamin merkittävin poikkeuksin - ole korottaneet ääntään vastustamaan maanosaa taannuttavia kansainvälisiä poliittisia ja taloudellisia vääryyksiä. Eivätkä maailman johtajat ole kuunnelleet heitä silloinkaan, kun he ovat nousseet puolustamaan köyhiä.

On lapsellista uskoa, että afrikkalainen kirkko saisi äänensä kuuluviin ilman, että sen juuret ovat syvällä afrikkalaisen kulttuurin todellisuudessa.

Ratzinger kirjoitti nerokkaana hetkenään, että kirkon pitäisi toimia vuorovaikutuksessa paikallisen kulttuurin kanssa eikä pakkosyöttää omaa kulttuuriaan. Hän oli oikeassa puhuessaan evankeliumin kohtaamisesta aiempien kulttuurien tuottamissa ilmenemismuodoissaan.

Afrikan katolinen kirkko noudattaa Rooman linjaa. Afrikan kirkko lakkaa olemasta lähetyskirkko vain sitä kautta, että se istuttaa evankeliumin sanoman omaan kulttuuriinsa. Se edellyttää että afrikkalaiset katolilaiset ottavat kirkon omakseen ja johtoonsa ja osallistuvat aktiivisesti julkiseen elämään.

Afrikan kirkko voi muovata maanosan aineellista ja henkistä todellisuutta kehittämällä omia kulttuurisia muotojaan. Ellei siinä onnistuta, kirkko hengittää vain yhdellä keuhkolla.

Uuden paavin on rakennettava kirkon sisällä luottamusta siihen, että evankeliumi voidaan yhdistää afrikkalaiseen kulttuuriin. Hänen ei tarvitse olla afrikkalainen sen tehdäkseen.

Lobbaus afrikkalaisen paavin puolesta oli lapsellista. Afrikka tarvitsee yksinkertaisesti paavin, joka pitää Afrikan puolta globaalisti.

Afrikan ongelmien kaikki syyt eivät löydy Afrikasta. Niitä on myös Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Kiinassa. Ne liittyvät yhtä lailla velkataakkaan, kaupan epäoikeudenmukaisuuteen, globaaliin syrjintään ja vanhoihin poliittisen maantieteen kiistoihin kuin demokratiaan, ihmisoikeuskulttuuriin ja Afrikan kehitykseen.

Paavin verraton vetovoima voisi merkitä Afrikalle muutosta, jos tämä kantaisi jatkuvaa huolta maanosan tilanteesta. Joseph Ratzinger ei osoittanut sellaista kardinaalina ollessaan, vaan keskittyi kirkon opin puhtauteen. Jos paavi Benedictus jatkaa samaa linjaa, hänen paaviutensa ei muuta Afrikan tulevaisuutta mitenkään.



(Inter Press Service)

* Neville Gabriel johtaa oikeuden ja rauhan kysymyksiin keskittyvää osastoa Pretoriassa toimivassa eteläisen Afrikan piispainkokouksessa. Hän osallistuu myös useiden velka- ja kehityskysymyksiä pohtivien järjestöjen työhön. Kolumni edustaa hänen henkilökohtaisia näkemyksiään. © Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään.






 
 
 Uutisia suomeksi
TERVEYS: Yksityinen raha hämmentää maailman sotesoppaa
ARGENTIINA: Litiumintuotanto kasvaa, hyödyt epäilyttävät
PALESTIINA: Pakolaiset USA:n pelinappulana
TALOUS: Davos sai kilpailijan
TASA-ARVO: Datan puute pahentaa eriarvoisuutta
BRASILIA: Rautatiet rapistuvat käytön puutteessa
SRI LANKA: Kuivuus kärvensi riisivainiot
UGANDA: Rahoituspalvelut kaikien ulottuville
KOLUMNI: Vaurauden keskittyminen kasvattaa kaunaa
KUUBA: Presidentti vaihtuu, muitakin muutoksia odotetaan
Seuraava >>